Taas tässä.

Taas me keskusteltiin viime yönä tän parisuhteen järkevyydestä.

Miehen mielestä tässä ei ole päätä eikä häntää. Ja ikävä kyllä, se on siinä oikeassa.

Ei kahden aikuisen ihmisen elämä voi olla tällaista säätöä koko ajan! 

Mikään ei mene helposti. Mikään ei onnistu. Mikään ei toimi.

Stressiä ei helpota se, että mies on nyt onnistunut säästämään rahaa n.400 euroa omalle tililleen, koska kaikki ei ole menyt pelaamiseen. No, sehän on itsessään hieno homma!

Mutta se, että miehen äiti olikin maksanut sieltä jonkun miehelle tulleen n.300e laskun kertomatta meille ja me kun vähän oltiin laskeskeltu niiden rahojen varaan, että huomenna saataisiin haettua lisää polttopuita.

Tää ei toimi näin. Mä en tiedä, kuinka paljon sen tilillä on rahaa ja tuollainen laskujen maksu ilman ilmoitusta saa mut ainakin epätietoiseks koko tilanteesta. Kyseessä on kuitenkin meidän perheen rahat. Joo, tietysti laskut pitää maksaa, siinä mielessä ihan oikein ajateltu, mutta jos me oltais edes tiedetty koko laskusta, olis ko. firmaan voinut soittaa ja sopia maksavansa ensi viikon perjantaina, kun tulee seuraava tili.

Mun pää hajoaa. Mä hajoan. Kaikki asiat vaan lipuu mun ohi ja mua ahdistaa. Mies uhkaa lähtevänsä, mulla ei ole mitään otetta enää mihinkään.

Mä olen vaan yksi iso stressipallo koko ajan.

Me sovittiin, että me yritetään vielä. Me yritetään olla kuten sillon kun oltiin erossa. Silloin molemmilla oli edes jotain yritystä toisen miellyttämiseen ja sen kanssa puhumiseen.

Mä olen huono puhumaan asioista, mutta mun tarvitsee opetella. 

Tästä kaikesta paskasta huolimatta, musta tuntuu että meidän kuuluu olla yhdessä.

Musta tuntuu, että mä kuulun just tuon miehen vierelle.

Järki sanoo välillä toista, mutta enpä mä sitä ennenkään ole kuunnellut.

Nyt mä aijon alkaa siivoamaan pyörremyrskyn lailla.

Siisti koti - parempi mieli?

"Kannattaa muistaa se, että Jeesus ei anna meille enempää kuormaa kuin itse pystymme kantamaan."

-Ninni

A-R-G-H!

Vihdoinkin mä saan revittyä itsestäni irti kirjottaakseni taas teille. Elämä on jotenkin ollut niin  raskasta ja aikaa vievää, ettei ole tehnyt mieli tulla kiukuttelemaan.. :D

Meillä on vihdoin tavarat uudessa paikassa ja melkeinpä jopa paikoillaankin.

Siivousta tuntuisi riittävän ihan joka ikiselle päivälle.

Pentu kasvaa ja reipastuu, mä olen ylpeä pikkurääpäleestä.. <3

Joulu oli ja meni, onneksi.

Stressi raha-asioista ei joulun alla ainakaan helpottanut, eikä oikeastaan nytkään mene yhtään sen paremmin. Mä kaipaan huoletonta elämää. Sellasta, jossa ei tarvitse pelätä tai murehtia koko aikaa. Mä tiedän, se kuuluu elämään, mutta ei tää määrä oo enää edes inhimillistä.

Mun hyvä ystävä kuoli jouluaattona.

Tuli välipäivät ja uusi vuosi. Mies käytti loput pekkasensa välipäivinä ja oli sen vuoksi joulua edeltävästä torstaista eteenpäin kotona.

Kivaa olla yhdessä kotona, mutta rajansa kaikella.

Uusi vuosi, joka piti viettää vain ja ainoastaan kotona, tuli vietettyä miehen vanhemmilla.

Mä kun olisin oikeasti vaan halunnut hautautua kotisohvalle.

Mun elämäntapa remontti alkoi 1.päivä.

Mulla on tosi hyvä olo (alun päänsärkyä lukuunottamatta) ja tuntuu hyvältä tehdä jotain itsensä vuoksi. Tuntuu hyvältä keskittyä välillä omaan oloon ja omaan vointiin.

Säännöllisiä ruokailuaikoja mun on edelleen hankala noudattaa, mutta treenaaminen sujuu sitäkin kevyemmin. Mitä kovempi treeni, sitä leveämmin mä hymyilen.

Rehellisesti sanottuna mä en tiedä, tuleeko tästä parisuhteesta yhtään mitään. Mä olen valmis siihen, että tästä kaikesta yritetään yhdessä ylös, toinen toistamme tukien. Mutta kun palaute, jota mä esimerkiksi tänään sain, on luokkaa; "SÄ et tee mitään, SULLA ei ole kunnianhimoa, SINÄSINÄSINÄ". Tuntuu että mä olen yksin tässä parisuhteessa ja yritän yksinäni pyörittää arkea.

Ja musta on nyt vaan ihan saatanan kumma, että kun mies sanoo, että se pitää vapaa päivän, niin se kyttää televisiota koko pirun päivän. Jos taas nainen sanoo samaa, niin sehän tarkoittaa silti AINAKIN kämpän lämmittämistä (puulämmitys), koiran lenkittämistä, ruuan laittoa ja pyykin pesua.

UGH, mä olen puhunut.

-Ninni